Takan vauriot on syytä ottaa vakavasti. Vähäisestäkin rakosesta voi syntyä iso vahinko. Lämpöiset kissanpäivät uhkasivat päättyä, kun piipun slammauksen halkeamiksi luullut säröt olivatkin jotain muuta.
Kesämökin omistaja huomasi pieniä halkeamia elementtipiipun slammauksessa takan savuhormin sisäänmenokohdassa. Mökkiläinen soitti kunnan rakennusvirastoon pyytääkseen palotarkastajaa käymään. Sellaista palvelua ei kunnasta saanut, vaan häntä kehotettiin ottamaan yhteyttä yksityiseen nuohousyrittäjään.
Nuohoojan mielestä kyse oli vain slammauksen repeämisestä, eikä hän nähnyt syytä isompaan remonttiin.
Kesäkäyttöön tarkoitetussa mökissä on kevyttakka ja elementtipiippu. Hormissa sisimpänä on keraaminen piippu, sen ympärillä eriste ja kevytsoraharkkokerros, joka on slammattu ja maalattu.
Nykyinen omistaja ei ole rakennuttaja. Hän on kaupanteosta lähtien tiennyt, että mökin perustukset on aikoinaan tehty väärin.
Takan ongelmat syvällä routivassa maassa
Rakennus seisoo männikkörinteessä kuudentoista perustuspaalun varassa lievästi routivan hiesumaan päällä. Myös takan pohja on valettu suoraan maakerroksen päälle, vaikka se olisi pitänyt kaivaa alla olevaan kallioon asti.
Perustustavasta ei ole tähän mennessä ollut muuta haittaa kuin se, että ovia on pitänyt silloin tällöin trimmata roudan liikuttaessa runkoa. Rakennuksen papereista kävi ilmi, että perustusta oli korjattu mökin toiselta pitkältä seinustalta jo parikymmentä vuotta sitten.
Nykyinen omistajakin on perustaa korjannut, mutta takkapohjaan ei ole koskettu: se vaatisi lattian purkua kolmen huoneen osalta. Talon alta ei betonivalua mahdu uusimaan.
Luultavasti routiminen on syynä nyt ilmenneisiin ongelmiin, tai ne ovat syntyneet perustusten korjauksen yhteydessä. Vuosien varrella routa on ehkä sen verran keikuttanut takan pohjaa, että pieni liike on saanut harkon murtumaan.
Halkeamisajankohtaa ei tiedä kukaan. Takassa on syksyn kylmillä poltettu puita ihan entiseen malliin. Jälkikäteen ajateltuna ainekset isompaankin roihuun olivat koko ajan olemassa.
Harkko paikattiin tulenkestävällä massalla
Mökki on ollut uudella omistajallaan nelisen vuotta. Tänä syksynä hän päätti korjata rumannäköisen slammauksen. Siis niin hän kuvitteli, koska halkeamien aiheuttaja ollut vielä selvinnyt. Nuohoojan sanaan oli luotettu.
Jo ensimmäiset poravasaran iskut paljastivat todellisen syyn laastipinnan alta.
Yksi piippua ympäröivistä kevytsoraharkoista oli murtunutt useasta eri kohdasta savuhormin liittymän ympäriltä. Korjaukseen ei riittäisikään pelkkä slammaus muurauslaastilla.
Yllätyksestä toettuaan mökkiläinen alkoi etsiä sopivaa ainetta harkon paikkaamiseen. Rautakaupassa hänen silmiinsä osui patruunaan pakattu tulenkestävä massa. Sen valmistaja lupaili, että massa kestää tuhannenviidensadan asteen lämmön. Se soveltuu liesien, uunien sekä hormien halkeamien tai reikien korjaamiseen ja tiivistämiseen. Aine kuulosti juuri sopivalta tähän tarkoitukseen, mutta voiko mainospuheisiin luottaa?
Oman elämänsä myytinmurtaja pisti aineen testiin.
Massa pikakokeeseen
Mustan, tulenkestävän massan valmistusaineet ovat vesilasi ja kaoliini. Vesilasi on yhdiste, joka koostuu natrium- tai kaliummetalleista ja silikaateista. Sitä voidaan käyttää rakentamisessa liimana tai lämpöä eristävänä aineena. Kaoliini on alumiinisilikaattien seos, joka on muodostunut kaoliinipitoisista mineraaleista.
Tekijää askarrutti eniten massan kosteudenkestävyys, koska mökki on talvella kylmillään. Silloin kosteutta tiivistyy piipun sisäpinnoille.
Kokeen aluksi hän pursotti tulenkestävää massaa irralliselle tulitiilelle. Massan kuivuttua tiili jätettiin yöksi tihkusateeseen, jolloin nähtäisiin, miten kosteus siihen vaikuttaa.
Musta mönjä ei liuennut pois, mutta uudelleen kuivuessaan se muuttui hieman murenevaksi. Siksi testintekijä ei ukaltaisi korjata sillä piipun sisäpintaa siinä tapauksessa, että piippu altistuisi talven kosteudelle.
Piippua ympäröivä harkkokerros on eri juttu, koska tässä tapauksessa keraamisen piipun suojana on eriste ja korjattava harkko on vasta sen ympärillä. Harkkoon asti ei piipun sisäpinnan kosteus yllä.
Seuraavaksi hän testasi kuumuudenkestoa. Massaa hehkutettiin kaasutoholla parinkymmenen minuutin ajan. Toholla lämpö nousi 1 200°C:een ja kivi muuttui punahehkuiseksi. Massa ei ollut tästä moksiskaan, joten sen lämmönkesto on varmaankin mainoksen lupaamaa luokkaa.
Kuivuu vuorokaudessa
Vasta näiden pikakokeiden jälkeen tekijä hyväksyi aineen ja aloitti harkon korjauksen. Hän käytti poravasaraa leventääkseen ja syventääkseen alunperin muutaman millin levyisiä hiushalkeamia. Pieniin rakoihin ei massaa olisi pystynyt pursottamaan.
Porakone, jossa on vasaratoiminto, on erinomainen työkalu harkon piikkaamiseen. Korjausta varten elementtipiipun ympäriltä oli poistettava hirsirakenteet ja eristeet.
Hiuksenhienoja halkeamia levennettiin ja syvennettiin, jotta tulenkestävä massa saataisiin työnnettyä syvälle harkon sisälle.
Työstettävään pintaan ei saa jäädä pölyä, likaa, maalia, öljyä tai rasvaa. Poravasaran aiheuttamat murut oli helppo poistaa pölynimurilla. Käyttöohjeen mukaan huokoiset kohteet, kuten kevytsoraharkko, on kostutettava vedellä massan kiinnittymisen tehostamiseksi.
Täyteaine painettiin halkeamiin patruunapuristimella ja viimeisteltiin sormilla voimakkaasti painaen, jotta se varmasti tarttui tiiviisti alustaansa.
Aineen pintaan muodostuu kalvo noin viiden minuutin kuluessa, mutta varsinainen kovettuminen kestää vuorokauden verran.
Mallasjuomatölkistä muotti takan paikkaukseen
Tekijä odotti tulenkestävän kaoliinimassan kuivumista seuraavaan päivään ennen slammaukseen ryhtymistä. Hän levitti laastia kaikkiaan kolme ohutta kerrosta. Ensimmäisen kerros painettiin tiukasti massaussaumojen päälle. Päällimmäinen kerros tasoitettiin teräslastalla hiertämällä. Vanhan ja uuden laastipinnan raja näkyi väistämättä. Sitä pystyi hieman häivyttämään siveltimellä siinä vaiheessa, kun laastikin oli vielä kosteaa.
Takan savuhormin pyöreän sisäänmenoaukon muotoileminen siististi osoittautui hankalaksi. Avuksi löytyi kuin sattumankauppaa tyhjä, kolmen litran oluttynnyri. Se vastasi kooltaan tismalleen hormin aukkoa. Tynnyrin puolikas työnnettiin aukkoon. Täydellinen muotti oli valmis.
Uudelleenmaalaus jäi odottamaan ensi kesää. Silloin näkee myös sen, kuinka hyvin paikkaus on kestänyt kylmillään olevassa mökissä kosteuden ja lämpötilojen sahatessa edestakaisin.
Keväällä pitää myös muistaa, että korjauksen jälkeen takan ensimmäinen lämmitys on tehtävä varovasti lämpöä nostaen. Äkkikuumuus voi aiheuttaa halkeamia paikkaussaumoihin.
Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 12/21. Lue koko artikkeli digilehdestä.
